perjantai 6. joulukuuta 2013

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Nimittäin syyslukukausi. Näihin aikoihin Suomen ahkerat opettajat pähkäilevät päänsä puhki minkä arvosanan rakkaat lapsoset saavat joulutodistukseen. Arvioinnistahan on annettu kriteerit, mutta niiden tulkinta jää jokaisen opettajan harteille Perinteisesti oppilaita on arvioitu hyvin pitkälti koemenestyksen mukaan. Tuntiaktiivisuudella on voinut muuttaa arvosanaansa niin alas- kuin ylöspäinkin.

Jos arviointia haluaa laajentaa opettaja pitää kurssin aikana pistareita tai muita arvosteltavia tuotoksia. Äidinkielessä arvioidaan kirjoitelmia ja luonnontieteissä oppilaiden kokeellista työskentelyä. Moniin reaaliaineisiin kuuluu varmasti jonkin pienimuotoisen tutkielman teko. Pienillä asioilla saadaan enemmän arviointipohjaa ja näin epäonnistuminen kokeessa ei vielä romuta todistuksen numeroa.

Riittääkö tämä? Ei välttämättä.

Itse yritän näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi painottaa erilaisia yhteistyötaitoja. On tärkeää, että oppilaat oppivat työskentelemään yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä. Ryhmät voivat olla opettajan määräämiä tai sitten oppilaat voivat muodostaa ne itse. On erityisen tärkeä taito, että oppilas pystyy sopeutumaan erilaisiin ryhmiin ja ryhmäläisiin. Jos näitä taitoja ei harjoitella tarpeeksi, on tuloksena helposti se, että neljän hengen ryhmästä 1-2 tekee työn ja loput jäävät vapaamatkustajiksi.

Toinen itselle tärkeä arviointikriteeri on monipuolisuus. Asioita pitää pystyä tekemään monella eri tavalla. Helposti pysytään omalla mukavuusalueella ja kaikkeen uuteen suhtaudutaan varauksella. Positiivinen asenne kaikkeen uuteen puuhailemiseen tuo varmasti positiivista piristettä todistusarvosanaan.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä on oppilaan tietotekniset taidot. Nämä taidot eivät suoraan vaikuta arvosteluun. Kuitenkin edellä mainittu positiivinen suhtautuminen erilaisiin teknisiin härpäkkeisiin on hyvä juttu. Koneet tuovat rutkasti mahdollisuuksia, mutta vaativat niin opettajalta kuin oppilailtakin rutkasti asennetta muuttaa vanhoja juurtuneita tapoja.

Lopuksi lyhyesti viimeisestä retkestä tähtitorniin.

Tällä kertaa olimme hyvin onnekkaita, sillä pääsimme oikeasti havainnoimaan seuran hienolla ja arvokkaalla putkella.
Parhaiten oppilaiden verkkokalvoille syöpyi kuva Jupiterista ja sen neljästä, Galileo Galilein, löytämästä kuusta. Opettajankin mielestä kyseinen kohde on  yksi mieluisimmista.



Jossain vaiheessa pilvet kuitenkin taas tupsahtivat taivaalle ja oppilaat siirtyivät sisätiloihin ihmettelemään. Opettaja kuitenkin jättäytyi vielä kupoliin kyttäämään pientä rakoa pilvien lomasta. Ja löytyihän sellainen lopulta. Päätin aloittaa valokuvauksen ja nappasin Lumia 920 -puhelimellani kuvan aurinkokuntamme jättiläisestä.


Ei tällä kuvasti varmasti kuuhun mennä, mutta jostainhan se on kuitenkin aloitettava. Oikein tarkkasilmiset bongaavat kuvasta myös edellä mainitut Galileon kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto.

Lopuksi muistinvirkistämiseksi hauska porrasmaalaus yksikönmuunnoksista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti