tiistai 17. joulukuuta 2013

Tyyntä myrskyn edellä

Tämä sivusto on elänyt hetken hiljaiseloa! Kyse ei ole siitä, että bloggaamisinto olisi vähentynyt. Päinvastoin. Olen rakennellut päivittäin uutta sivustoa, joka toivottavasti valmistuu vielä tämän vuoden puolella.

Uuden sivun rakentelu on ollut monellakin tavalla antoisaa puuhaa. Olen oppinut paljon HTML- ja CSS-koodauksesta, kuvien käsittelystä, sähköpostilistan luomisesta jne. Olen myös kirjoitellut varastoon muutamia mielenkiintoisia artikkeleita. Tämä siksi, ettei uusi sivusto näyttäisi alkuun niin tyhjältä.

Koulurintamalla ollaan jo loppusuoralla. Tutustuin tässä taannoin kahteen hyvään sivustoon, minkä parissa oppilaat tykkäävät puuhastella.

www.koodaustunti.fi

www.saarella.fi

Kumpikin näistä ansaitsee oman postauksensa, mutta jätetään ne uuden blogin sisällöksi!

Oikein mukavaa joulunodotusta!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ideoiden yö


Satuin sattumalta eilen illalla vierailemaan erittäin mielenkiintoisella sivustolla. Kyseessä on bloggaamiseen keskittyvä sivusta bloggaajat.com.

On vaarallista tutustua uusiin mielenkiintoisiin asioihin ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan. Ideat sinkoilivat sellaisella tahdilla, että havahduin vasta viideltä aamulla.

Itsellä on aina ollut bloggaamisesta tietynlainen päiväkirjanomainen kuva. Olen pitkään ajatellut, että rakentelen omat nettisivut, josta sitten on linkki blogiini. Eilen ymmärsin, että nettisivujeni pitäisi rakentua kokonaan blogin pohjalta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ja sitten tuumasta toimeen.

Minulla on jo ennestään ollut oma domaini, www.aikajaavaruus.net. Viime yönä sain aikaiseksi omia itselleni myös aikajaavaruus.fi -osoitteen. Heti tuli sivustolle uskottavampi fiilis! Tämän jälkeen aloin pohtimaan, miten pääsisin irtautumaan bloggerista ja saisin blogilleni tuon oman domaini osoitteen. No tämähän olisi onnistunut Bloggerinkin avulla, mutta nälkä kasvaa syödessä ja nyt minulla on ostettuna Thesis niminen WordPress teema. Kyseessä ei ollut mikään halpa investointi, mutta kaikkien kyseistä teemaa käyttävien sivustoilla vierailleena uskon, että tämä investointi maksaa itsensä takaisin.

Ulkoasun lisäksi tutustuin usean artikkelin verran siihen, mikä tekee blogista suositun. Ratkaisevassa osassa on blogin ympärille muodostuva yhteisö ja avoin vuorovaikutus. Tämän rakentaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja useita kymmeniä työtunteja. Tällä hetkelllä on kuitenkin sen kaltainen into päällä, että joululomalla tehdään jotain aivan muuta kun löhötään sohvalla konvehteja popsien.

Mistä sitten ajattelin blogata? Mikä tulisi olemaan minun Niche?

Ensimmäisen tulee mieleen elämänmakuiset raportit siitä opetustyöstä mitä teen päivittäin. Välttääkseni päiväkirjamaisuutta ajattelin rajata aihepiirin koskemaan TVT:n yhdistämistä opetustyöhön erityisesti luonnontieteiden ja matematiikan osalta. Tämä aihepiiri on itselle erittäin tärkeä, joten intohimoa aihepiiriä ja bloggaamista kohtaan varmasti löytyy.

Seuraavaksi rupesin ajattelemaan, mitä muuta sivustoni voisi sisältää. Työni kannalta tärkeää olisi saada linkitettyä bloggaaminen varsinaiseen työhöni. Näin ollen Blogiin voisi tulla artikkeleita myös oppilaita varten.

Kolmanneksi ajattelin lisätä Ajankohtaista osion, missä voisi olla enemmän pohdintaa ajankohtaisista opetukseen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvistä asioista. Lähestyminen aiheeseen eri kulmista on varmasti tervetullutta.

Tänään vielä viimeinen palanen loksahti kohdalleen. Neljänneksi osioksi nousi eräänlainen oppilaiden tuotoksia esittelevä kokonaisuus. Ajattelin ensi keväänä toteuttaa kasien kemiassa eräänlaista netissä toimivaa kokeellisen työskentelyn päiväkirjaa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.

Paljon uusia ideoita ja valtava halu päästä toteuttamaan niitä. Harvoin osuu kohdalle niin hyödyllinen sivusto kuin bloggaajat.com. Suosittelen sitä  vilpittömästi kaikille, joille bloggaaminen on lähellä sydäntä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Nimittäin syyslukukausi. Näihin aikoihin Suomen ahkerat opettajat pähkäilevät päänsä puhki minkä arvosanan rakkaat lapsoset saavat joulutodistukseen. Arvioinnistahan on annettu kriteerit, mutta niiden tulkinta jää jokaisen opettajan harteille Perinteisesti oppilaita on arvioitu hyvin pitkälti koemenestyksen mukaan. Tuntiaktiivisuudella on voinut muuttaa arvosanaansa niin alas- kuin ylöspäinkin.

Jos arviointia haluaa laajentaa opettaja pitää kurssin aikana pistareita tai muita arvosteltavia tuotoksia. Äidinkielessä arvioidaan kirjoitelmia ja luonnontieteissä oppilaiden kokeellista työskentelyä. Moniin reaaliaineisiin kuuluu varmasti jonkin pienimuotoisen tutkielman teko. Pienillä asioilla saadaan enemmän arviointipohjaa ja näin epäonnistuminen kokeessa ei vielä romuta todistuksen numeroa.

Riittääkö tämä? Ei välttämättä.

Itse yritän näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi painottaa erilaisia yhteistyötaitoja. On tärkeää, että oppilaat oppivat työskentelemään yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä. Ryhmät voivat olla opettajan määräämiä tai sitten oppilaat voivat muodostaa ne itse. On erityisen tärkeä taito, että oppilas pystyy sopeutumaan erilaisiin ryhmiin ja ryhmäläisiin. Jos näitä taitoja ei harjoitella tarpeeksi, on tuloksena helposti se, että neljän hengen ryhmästä 1-2 tekee työn ja loput jäävät vapaamatkustajiksi.

Toinen itselle tärkeä arviointikriteeri on monipuolisuus. Asioita pitää pystyä tekemään monella eri tavalla. Helposti pysytään omalla mukavuusalueella ja kaikkeen uuteen suhtaudutaan varauksella. Positiivinen asenne kaikkeen uuteen puuhailemiseen tuo varmasti positiivista piristettä todistusarvosanaan.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä on oppilaan tietotekniset taidot. Nämä taidot eivät suoraan vaikuta arvosteluun. Kuitenkin edellä mainittu positiivinen suhtautuminen erilaisiin teknisiin härpäkkeisiin on hyvä juttu. Koneet tuovat rutkasti mahdollisuuksia, mutta vaativat niin opettajalta kuin oppilailtakin rutkasti asennetta muuttaa vanhoja juurtuneita tapoja.

Lopuksi lyhyesti viimeisestä retkestä tähtitorniin.

Tällä kertaa olimme hyvin onnekkaita, sillä pääsimme oikeasti havainnoimaan seuran hienolla ja arvokkaalla putkella.
Parhaiten oppilaiden verkkokalvoille syöpyi kuva Jupiterista ja sen neljästä, Galileo Galilein, löytämästä kuusta. Opettajankin mielestä kyseinen kohde on  yksi mieluisimmista.



Jossain vaiheessa pilvet kuitenkin taas tupsahtivat taivaalle ja oppilaat siirtyivät sisätiloihin ihmettelemään. Opettaja kuitenkin jättäytyi vielä kupoliin kyttäämään pientä rakoa pilvien lomasta. Ja löytyihän sellainen lopulta. Päätin aloittaa valokuvauksen ja nappasin Lumia 920 -puhelimellani kuvan aurinkokuntamme jättiläisestä.


Ei tällä kuvasti varmasti kuuhun mennä, mutta jostainhan se on kuitenkin aloitettava. Oikein tarkkasilmiset bongaavat kuvasta myös edellä mainitut Galileon kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto.

Lopuksi muistinvirkistämiseksi hauska porrasmaalaus yksikönmuunnoksista.



tiistai 3. joulukuuta 2013

Opettaja oppii uusia juttuja!

Näin Pisa-tulosten julkistamisen jälkeen on hyvä pohtia myös sitä, miten itse on kehittynyt opettajan työssä. Kun harjoittelin opettajaksi, jakaantui ohjaajat vahvasti kahteen eri leiriin. Toiset kokeilivat työssään innolla uusia ideoita, kun taas toiset vannoivat perinteisten opetusmenetelmien nimeen. Toisaalta silloin ei vielä ollut tieto- ja viestintäkniset mahdollisuudet samalla tasolla kuin nyt, vaikka opiskeltiin valtion luotsaamassa Normaalikoulussa.

Itse ajattelin kuuluvani aina siihen perinteiseen malliin, joka suu vaahdoten paasasi taulun edessä ja oppilaat tekivät muistiinpanoja. Monet ohjaavista opettajistani arvostivat kyseistä pedagogiikkaa, eikä kehitysehdotuksia juurikaan tullut. Tai tulihan niitä, mutta niissä keskityttiin lähinnä siihen, miten saadaan vuorovaikutusta paremmaksi opettajan ja oppilaan välillä. Tällöin avainasemassa tuntuivat olevan opettajan tyyli puhua oppilaille ja näin saada aikaan rauhallinen ja innostava oppimisympäristö.

Tämä syksy on ollut itselleni hyvin merkityksellinen oman työni kehittämisessä. Olen alkanut suhtautumaan opettajuuteen oppilaiden ohjaajana, en niinkään auktoritäärisenä tietosanakirjana. Lueskelin huvikseni muutamia kommentteja siitä, miksi Pisa-tulokset ovat huonontuneet niin radikaalisti. Näistä kommenteista nousi kaksi merkittävää syytä huonoille tuloksille.

1. Kännyköiden käyttö
2. Työrauha luokassa ja opettajan auktoriteetin ropiseminen.

Mielestäni nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Totta on se, että oppilaat mielellään räpläilevät puhelintaan oppituntien lomassa ja viihtyvät hyvin sosiaalisen median ympyröissä. Opettajalla menee hermo ja työrauha häiriintyy, kun opettaja joutuu ojentamaan kännykkää käyttävää nuorta.

Itse olen huomannut, että oppilaita voi todellakin opettaa, miten käyttää kännykkää hyödyllisesti. Voidaan etsiä tietoa, tutkia tähtikarttoja, ottaa valokuvia, tehdä videoita ja hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Mielestäni on tärkeää, että nykyaikana opettaja on läsnä myös somessa. Siellähän ne kaikki oppilaatkin ovat. Parhaimmillaan homma toimii niin, että oppilaat keskustelevat tunnin aiheesta ja jakavat toisilleen tietoa myös tuntien ulkopuolella. Opettajan tehtäväksi jää ainoastaan keskusteluun kannustaminen ja sen hienovarainen ohjaus.

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa niin kutsuttuun webinaariin, jossa aiheena oli juurikin mobiililaitteet opetuksessa.




















Tunnin pitäjä esitteli erilaisia vaihtoehtoja ja osallistujat olivat mukana joko kirjoittamalla tai puhumalla. Paljon uusia juttuja tuli taas esille ja nyt pitäisi vaan etsiä aika niihin kaikkiin tutustumiseen. Muutama tärkeä huomiokin tuli.


  • Kaikilla ei ole (vielä) omaa älypuhelinta.
  • Oppilaiden puhelimissa on erilaiset käyttöjärjestelmät.
  • Erilaisten ohjelmien kirjo on valtava.
Kaksi viimeistä aiheuttaa opettajalle paljon lisätöitä. Opettajan täytyy pysyä kartalla uusista ohjelmista ja erilaisista tavoista toteuttaa asioita eri käyttöjärjestelmillä. Itselläni on nyt käytössä sekä Android-, että Lumia-puhelin. Vielä kun jostain iPhonen saisi :)

Toinen mielenkiintoinen projekti on käynnistymässä joulun jälkeen. Olen lueskellut paljon niin kutsutusta käänteisestä oppimisesta (engl. flipped learning). Pääpiirteissään idea on se, että oppilaat käyttävät hyödyksi internetistä löytyviä materiaaleja ja näin ollen oppitunnilla voitaisiin keskittyä siihen olennaiseen. Oppilaan ja opettajan vuorovaikutukseen.

Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että matematiikan tunneilla jokainen oppilas etenenee omaa tahtia. Opetusvideoita ja erilaisia oppimista tukevia appletteja on netti pullollaan. Opettajan tehtäväksi jää kerätä tämä materiaali yhteen paikkaan, mistä oppilas ne helposti löytää. Perustamme myös ryhmiä, jossa samassa vaiheessa olevat oppilaat opiskelevat yhdessä ja tukevat toinen toistaan. Ajatuksena on myös se, että oppilaat eivät kumittaisi vääriä vastauksiaan, vaan merkitsisivät ne punakynällä. Näin oppilaille jäisi mieleen, missä tuli tehtyä virhe. Näinhän se oppiminen yleensäkkin tapahtuu. Oppilaiden osaamista testataan ison kokeen lisäksi pienemmillä testeillä, jonka oppilas voi suorittaa heti kun tietty aihekokonaisuus on opiskeltu.

Lopuksi on hyvä vielä todeta, että eivät ne oppilaat ole tyhmiä. Jokainen 15-vuotias oppilas osaa varmasti virittää uuden pelikonsolin tai kännykän toimintakuntoon. Oppilaille pitää vain luoda mielenkiintoinen ja innostava ympäristö, niin eiköhän Pisa-notkahdus saada oikaistua.


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kiikareiden korkkaus

Tänään päästiin vihdoin ja viimein oppilaiden kanssa tutustumaan kiikareihin. Tilasin aikaisemmin syksyllä koululle Helioss Queantum-4 -kiikarit. Objektiivilinssin halkaisija on 80mm ja suurennus on 20-kertainen.

Kiikareiden mukana toimitettiin näppärän kokoinen pehmustettu laukku. Näin kallis optiikka pysyy hyvässä kunnossa. Painoa kiikareille kertyy 3,2 kg joten käsivaralla tätä mötikkää ei käytellä.

Päädyin tilaamaan kiikareiden kaveriksi Cullman magnesit -532 jalustan Cullman Alpha 9000VH -videopään. Jalusta tuntuu ainakin omaan käteen erittäin tukevalta. Oikeastaan oman kaukoputken jalusta tuntuu hyvin huteralta tämän rinnalla. Säätövaraa on myös riittävästi, joten pitemmätkin ihmiset pääsevät kyyristelemään kiikarin alle. Pakettiin kuului myös kantokassi jalustalle.¨

           







Homma toteutettiin siten, että pieni ryhmä tuli kerralla kokeilemaan kiikareiden pystytystä. Tällä välin muiden tehtävä oli etsiä netistä erilaisia kiikari-/kaukoputkipaketteja. Hintaraja oli 700 euroa ja tällä hinnalla piti löytyä valmis setti. Joustovaraa oli satanen suuntaan ja toiseen.

Kiikareiden kokoaminen sujui mallikaasti, eikä uhkaavia tilanteita kiikareiden käsittelyssä ollut. Kaikki ryhmät saivat näppärästi kiikarit kiinni jalustaan ja jalustan oikealla katselukorkeudelle.

Vielä ennen joulua olisi tarkoitus mennä ulos kurkistelemaan taivasta kiikareiden läpi. Tämän toteuttaminen on tietysti hieman haasteellista. Havaintoajankohtaa ei voi hirveän aikaisin lyödä lukkoon, mutta toisaalta tämä kuuluu asiaan.

Ensi viikolla mennään kolmannen ryhmän kanssa tähtitornille ja ainakin tällä hetkellä ennusteet lupaavat hyviä kelejä.

Sain uudistettuja nettisivuja ja luotua facebook- ja twitter tilit. Käykäähän tykkäämässä. www.aikajaavaruus.net 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Seiskaluokkalaiset tutustuvat aaltoliikkeeseen ja ääneen

Seiskaluokkalaisten kanssa ollaan edetty avaruusasioista aaltoliikkeeseen ja ääneen. Itse pidän tätä ensimmäistä fysiikan kurssia ehkä mieluisimpana opetettavana kurssina. Löytyy demoja laidasta laitaan ja aiheet ovat hyvin arkipäiväisiä ja lähellä oppilaiden omaa elämää.

Tässä samalla olen valjastanut Youtuben käyttöön. Videoiden editointi ei ole meikäläisen vahvuuksia, mutta eiköhän sen ajan kanssa opi. Otin harjoituksen vuoksi tunneilla muutaman videon ja latasin ne tuubiin. Videossa on hyvin klassinen demo pitkittäisestä ja poikittaisesta aaltoliikkeestä.


 Periaatteessa demo on hyvin yksinkertainen ja kaikki sen varmasti ymmärtää. Näitä on hyvä kerätä talteen, niin oppilaat voivat sitten palautella asioita mieliin ennen koetta.

Toinen ääneen liittyvä demo on hieman eksoottisempi. Kyseessä on Tiibetin buddhalaisuudessa käytettävä soiva kulho.


Kulholla on Buddhalaisessa kulttuurissa pitkät perinteet ja sitä käytetään meditaatiossa, rituaaleissa ja erilaisissa hoidoissa. Perinteisesti kulhot valmistetaan yhdeksästä eri metallista.

Kyseinen kulho on peräisin viime kesän Intian reissulta. Kulho tuskin on valmistettu yhdeksästä eri metallista, mutta ainakin se tuntuu soivan hyvin.


Välillä tuntuu, että kulholla voisi olla muutakin käyttöä työrauhan ylläpitämiseksi koulumaailmassa.

torstai 7. marraskuuta 2013

Vierailu torniin

Tähtitieteen kurssilla olemme edenneet yhä vahvemmin teoriasta käytäntöön! Kävimme kahden ryhmän kanssa vierailulla Tampereen URSAn tähtitornissa Kaupissa. Itselleni torni oli jo entuudestaan tuttu useiden hyvien kurssien ansiosta. Hienoa, että talkoohengellä pystytään pyörittämään näin hienoa organisaatiota.
         
Vierailut olivat myös itsessään onnistuneita. Harva
ihminen vierailee elämänsä aikana tähtitornissa ja vielä harvempi pääsee tutustumaan tuhansien eurojen arvoisiin havaintovälineisiin. Pienenä miinuksena reissuilla oli suomalaisten tähtiharrastajien Akilleen kantapää, havaintosää. Matkalla tornille taivas oli vielä suhteellisen selkeä, mutta kiivetessä torniin ylös Ukko ylijumala näytti kyntensä ja puhalsi pilvet taivaalle. Tämä varmasti oli monen oppilaan mielestä pettymys, mutta toisaalta on hyvä oppia, että tämä asia kuuluu tähän harrastukseen. Nyt jäi jotain hampaan koloonkin ja tornille on syytä retkeillä myös toisen kerran.




                       

Retki tornissa muodostaa hienon kokonaisuuden. Ensin kiivetään portaat ylös ja matkan varrella käydään läpi maailmankaikkeuden historia aina lähimmistä planeetoista kaukaisiin protogalakseihin. Ylhäällä käydään ensin ihmettelemässä tasanteella taivaan ihmeitä ja tämän jälkeen kiivetään itse kupoliin tutustumaan seuran pääputkeen.

Vierailu päättyy esitykseen auditoriossa, jossa tutustutaan yötaivaan ihmeellisyyksiin Stellarium-ohjelman avulla. Kaiken kaikkiaan vierailu muodostaa ehyen paketin, jossa käsitellään tähtitiedettä monella eri tavalla.


Koulussa ollaan tunneilla pohdittu videon avulla aikaa ja sitä, mitä se oikeastaan on. Tällaiset perustavaa laatua olevat kysymykset kirvoittavat yleensä ne parhaimmat keskustelut. Opettajakin oppii lähestymään asioita monelta erilaiselta kantilta.




perjantai 25. lokakuuta 2013

Aika ja avaruus v. 2.0

Aika ja avaruus kokee uudelleenprofiloinnin ja siirtyy kertomaan muistakin oppiaineista kuin tähtitieteestä. Jatkossa on siis luvassa matskua myös kemiasta ja fysiikasta. Visuaalisuus on blogien suola ja sitähän riittää edellä mainituissa aineissa. Ajatuksen asteella on myös Youtube-tilin perustaminen, mihin sitten voi nakella erilaisia pätkiä oppilastöistä. Olen pitkään kaivannut jotain hyvää tapaa kokeellisen työn dokumentointiin. Tämä palvelisi siis myös sitä tarkoitusta. Oppilaat voisivat myös ennen koetta palautella mieliin kokeita ja sitä luonnontieteellistä sisältöä, mikä niissä tuli esille. Asia vaatii kuitenkin vielä taustatyötä. Ensimmäisenä mielessä on hyvän ja ilmaisen videoeditorin löytäminen.

Toinen hanke, mitä puuhailen tällä hetkellä, on matematiikan opetus ilman oppikirjoja. www.avoinoppikirja.fi tarjoaa mainiota tavaraa, mitä voi helposti jalostaa omiin tarpeisiin. Muutaman tunnin perusteella homma toimii ja oppilaat mukautuvat uuteen tapaan helposti. Tämä projekti löytyy osoitteesta matikkamaailma.blogspot.fi.

Tällä viikolla on myös kokeiltu uudenlaista tapaa toteuttaa läksynkuulustelu. www.socrative.com on hauska ja ilmainen interaktiivinen palvelu. Ideana on se, että opettaja luo kysymykset valmiiksi ja oppilaat vastaavat niihin käyttämällä mobiililaitteita tai tietokonetta. Homman hauskuus piilee osittain myös siinä, että samalla kun oppilas vastaa oikein, liikkuu luokan edessä olevalla valkotaululla sukkula eteenpäin. Näin hommasta saadaan hauska kisa aikaiseksi. Kannattaa tosin valita värit etukäteen, ettei taululla vipellä kahdeksaa pinkkiä sukkulaa.

Seiskojen kanssa rakenneltiin Googlen avulla tietopakettia eri planeetoista. Googlehan on mitä mainion työkalu yhteistoiminnalliseen tekemiseen. Ikäraja rekisteröitymiseen on 13 vuotta. Ilman rekisteröitymistäkin voi kuitenkin toteuttaa monenlaisia juttuja. Tällä kertaa jokainen pari sai oman sivun, johon sitten keräsi tietoa ja kuvia omasta planeetastaan. Samalla tuli myös opetettua se, mitä kuvia netistä voi ladata ja jakaa eteenpäin. Homma jäi vielä viimeistelyä vaille, joten tuotosta pääsee ihailemaan myöhemmin.

Itsellä on koko ajan yhä varmempi fiilis siitä, että perinteinen tiedon jakaminen on muuttumassa oppimisen ohjaamiseen. Tähän ei välttämättä tarvita edes kovin suurta tietoteknistä muutosta. Riittää, että opettaja on valmis kehittymään ja näkemään asioita myös erilaisesta vinkkelistä. Tietotekniikan hyödyntämiseen on löydyttävä pedagoginen peruste. Tämä tarkoittaa sitä, että moneen asiaan perinteinen kynä ja vihko on se paras ratkaisu!






keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Syksyn satoa


Pitkästä aikaa ehtii blogiin päivitellä jotain. Kiirettä piisaa, niin kuin varmasti kaikilla opettajilla. Tähtitieteen saralla ollaan oppilaiden kanssa edistytty huimasti. Olemme tutustuneet aurinkokuntaan, galakseihin, mustiin aukkoihin ja kaikki muihin oppilaita kiinnostaviin aiheisiin. Ollaan myös tehty arvioita älyllisten sivilisaatioiden määrästä ja pohdittu onko ufoja olemassa.

Koulun ulkopuolella oppilaat ovat täyttäneet omaa henkilökohtaista tähtipäiväkirjaa. Uusia kohteita on tullut kerran viikossa ja oppilaat ovat innoissaan tehneet myös omia havaintoja.




Tänään purettiin erilaisia tähtitieteen käsitteitä hieman normaalisti poikkeavalla tavalla.



Alkupiste oli Wordilla annettu linkki,
johon oppilaat suunnistivat joko kannettavilla tietokoneilla tai omilla kännyköillään.

Lopputuloksena saimme oikein näyttävän tietopaketin eri aiheista.


Vielä kun päästäisiin kiinni erilaisten havaintovälineiden käyttöön. Tähän tuo onneksi helpotusta se, että pääsemme vierailulle Tampereen Ursan tähtipyhättöön Kauppiin. Pikkuhiljaa alamme myös opettelemaan kaukoputken ja kiikareiden käyttöä.

Kirkkaita iltoja odotellessa.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Välineet kuntoon

Ennen varsinaista suunnittelutyötä on kartoitettava, mitä erilaisia opetusvälineitä on käytössä. Lähtökohtaisesti olisi mukavaa, jos kurssi voitaisiin suorittaa illalla, pimeän tähtitaivaan alla. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tavoitteena kuitenkin olisi, että vähintään kerran päästäisiin oppilaiden kanssa ihan oikeasti havainnoimaan. Itseltäni löytyy gotolla varustettu Sky-Watcher Skymax 102. Lisäksi koululle hankitaan uusi putki. En ole vielä päättänyt, minkä putken ostamme. Onko kenelläkään ideoita? Putken tulisi olla sellainen, että myös nuoret kasiluokkalaiset oppisivat sitä käyttämään.

Koska suurin osa tunneista tapahtuu kuitenkin koulussa, on tunneilla käytettävä opetusvälineistö oltava kunnossa. Oppilailla on käytössä työparia kohden läppäri, joten erilaisia tietokoneohjelmia pystytään erinomaisesti hyödyntämään. Itse ajattelin rakennella kurssin rungon Edu 2.0 -oppimisympäristöllä. Sinne saa kätevästi luotua kursseja ja kurssin sisälle oppitunteja. Oppilaille voi myös antaa erilaisia tehtäviä, jotka opettajan on helppo arvioida.

Tähtitaivaan simulointi onnistuu hienosti Stellariumilla ja Celestialla. Näitä varmasti tullaan käyttämään paljon. Ajattelin, että oppilaille voisi antaa jonkun tehtävän, jonka vastaus löytyy käyttämällä edellä mainittuja ohjelmia. Tämä on asia, mikä vaatii vielä suunnittelua.

Kurssilla olisi tarkoitus pitää henkilökohtaista tähtipäiväkirjaa. Käytännössä oppilaat siis tutkailisivat taivasta iltasella ja kirjoittavat havainnot ylös. Tämä täytyy varmasti ohjeistaa hyvin ja vaikka harjoitella ensimmäisellä kerralla yhdessä. Tämä on myös riippuvainen sen hetkisestä säätilanteesta.

Erilaisia videoita on internet pullollaan ja niitä tullaan varmaan jonkin verran hyödyntämään. Joskus tuli katsottua Celestialla tehty animaatio, mihin oli tehty myös tekstit. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Näin saisi tehtyä videoita myös vähän erikoisemmista aiheista. Miltä kuulostaisi esimerkiksi oppitunti, jossa matkustettaisiin videon avulla tutkimaan Jupiterin kuita. Toisaalta homma voisi toimia myös toisinpäin. Oppilaat voisivat itse tehdä videoan haluamastaan aiheesta. Tässä kannattaisi varmaan lähteä liikkeelle siitä, että kokeilisi itse luoda jonkun yksinkertaisen videon.

Tarkoitus olisi myös järjestää vierailu paikallisen tähtiyhdistyksen tähtitornille. Tämä on varmasti hieno kokemus oppilaille!

Jos ideoita tulee mieleen, niin heitelkää niitä kommenttiboxiin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Esittely

Kesä lähestyy ja tähtikelit heikkenevät kovaa vauhtia. Iltojen valostuessa on hyvä hetki aloittaa avaruusaiheinen blogi.

Ehkä aluksi on hyvä kertoa hieman taustaa. Ruudun toiselta puolelta löytyy yläkoulussa työskentelevä luonnontieteiden opettaja. Kokemusta työstä ei vielä hirveästi ole, mutta intoa sitäkin enemmän. Tässä vaiheessa voi sen jo todeta, että oikealla alalla ollaan. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun näkee nuoren säihkyvät silmät tämän oppiessa jotain uutta. Toki kaikkia ei aina voi samat jutut kiinnostaa ja välillä meininki luokassa muistuttaa enemmän sirkusta kuin oppituntia. Tästä huolimatta tämä työ on mahtavaa ja erittäin palkitsevaa.

Luonnontieteiden opettaja on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että oppilaat ovat yleensä lähtökohtaisesti asiasta kiinnostuneita. On mukava päästä tekemään jotain käsillään ainaisen vihkotyöskentelyn sijaan. Niinkin pieni asia, kuin liuoksen värin vaihtuminen koeputkessa on monen oppilaan mielestä huisin jännää. Toisaalta ymmärtäähän sen, sillä on se sitä opettajastakin.

Luonnontieteistä päästään itse asiaan, tähtitieteeseen. Aihe on ollu aina mielenkiintoinen ja yliopisto-opiskelun myötä on joku kurssikin tullut käytyä. Yliopiston jälkeen on tietoa tullut ahmittua niin netistä kuin kirjoistakin. Tänä talvena on myös ensimmäistä kertaa päässyt itse kurkistamaan oman putken okulaarin läpi. Se fiilis, kun kuu osuu näkökenttään on jotain todella hienoa.

Olen onnekas, sillä koulussani on mahdollista tarjota erilaisia valinnaisia kursseja. Tähtitieteen opetuksella on koulussa pitkät perinteet ja sukupolven vaihdoksen myötä olen iloinen voidessani jatkaa tätä perinnettä. Lyhyen opettajan urani aikana olen jo huomannut sen, että avaruusaiheet käsitellään hyvin pintapuolisesti. Tavanomaisin tapa on tehdä jokin pieni esitelmä jostakin planeetasta. Ei välttämättä kovin motivoivaa. Aiheena avaruus on erittäin sopiva opetettavaksi kokonaisuudeksi. Lähestymistapoja on monia ja nykyään internet ja tietokoneet ovat tulleet opettajan avuksi.

Tämän blogin tarkoituksena on siis kertoa, millaista on suunnitella tähtitiedettä käsittelevä kurssi ja toisaalta puida oppilaiden fiiliksiä kurssin edetessä. Toisaalta tänne voi kirjotella myös jotain omista havaintoreissuista ja pohtia yleisesti maailmankaikkeutta ja sen ilmiöitä. Toimii tämä myös päiväkirjana itselle.

Nyt kun kesä kolkuttaa ovella ja oppitunnit ovat tältä lukuvuodelta lähes ohitse, tuntuu ensi syksyn tunnit melko kaukaiselta asialta. Suunnittelutyö on kuitenkin mukava aloittaa ajoissa, sillä on onhan hyvin suunniteltu jo puoliksi toteutettu.

Tervetuloa seuraamaan blogia!